Hello Tampere!

Tampereella onnellisesti, kiitos Anssin! Sunnuntaina tapahtui ihme ja lähdin kuin lähdinkin viikon reissulle yhden ison matkalaukun sekä yhden isomman käsilaukun kanssa. Mitään suurta paniikkia pakkaamisen kanssa ei edes tullut, mikä oli todella outoa. Ja kaikki tarvittava mahtui mukaan! Ainakaan vielä en ole huomannut puutteita laukkujen sisällöissä, mutta toivon ettei yllätyksiä tapahtuisi myöhemminkään.

Piti ottaa kuva todistusaineistoksi!

Oli todella kiva tulla tänne ja nähdä maailman paras Satu pitkästä aikaa. Me ei olla Sadun kanssa varmaan ikinä oltu näin kauaa erossa toisistamme, ja nytkin aikaa kului kuitenkin vain (/JO) reilu kuukausi. 

Eilen Sadulla oli aamu töitä, joten kävin Karoliinan kanssa kaupungilla lounaalla ja hieman kiertelemässä kaupoissa. En ymmärrä, että miksi silloin kun on tiukoin tilanne rahan kanssa löytyy sellaisia vaatteita jotka suorastaan huutaa nimeäni. Tänään kävin myös hieman lisää kiduttamassa itseäni. Loppuviikosta olen varmasti niin sortumispisteessä ja shoppailuhimoissa, että ostan tilin tyhjäksi. I hope not. Tänään kävin myös lenkillä uusissa maisemissa, enkä eksynyt! Huomenna uusi yritys.

Yksi asia monista, mikä meitä Sadun kanssa yhdistää, on syöminen. Me tykätään aikalailla samoista ruuista ja siksi kokataan mahdollisuuksien mukaan aina yhdessä. Mm. kesällä syötiin lähes koko ajan uusia perunoita ja sinappisilliä, nam! Eilen kokkailtiin taas, perunamuussia ja fetalla maustettuja porkkana-kesäkurpitsa pihvejä. Oikein onnistunut kokonaisuus, PAITSI Satu onnistui tekemään muussista perunavellin kaltaista, kun vastasin  myöntävästi kysymykseen: "Hei laitetaanko se loppu ruokakerma tänne muussiin?" Yritettiin pelastaa kokonaisuus keittämällä porkkanoita muussin sekaan, mutta se ei juurikaan parantanut asiaa.

Ja lopuksi sukat, joiden valmistumisen unohdin aivan täysin, koska päättelin nämä mummolassa ja sisko nappasi ne heti sieltä mukaansa. Lankana näissä on käytetty Utuna -ekolankaa. Tämä lanka oli todella ihana neuloa, huomasi eron kyllä Novitan lankoihin. Suosittelen lämpimästi. Tavallisen joustinneuleen sijaa neuloin vuoro kerroksin kaksi oikein-kaksi nurin ja kaikki silmukat oikein.

Urheilua & herkkuja

Tänään lähdin taas heti aamusta lenkille ja kylläpä on pirteä olo! Kokeilin juoksemistakin ehkä 200 metrin ajan, jonka jälkeen totesin ettei oikein nappaa. Keli oli todella raikas ja selkeä, liian hyvä keli siis juoksemiselle. Paras keli siihen on sade. (Siksi, ettei se varsinainen juokseminen sitten ota pannuun niin paljoa kun vielä sataakin.)

Eilen oli superkiva päivä! Aamulla kävin parturissa hieman keventämässä tukkaa ja leikkaamassa otsiksen takaisin. Yleensä annan etuhiuksien kasvaa pois ennen kuin leikkaan ne seuraavan kerran takaisin, mutta tällä kertaa leikkautin ne heti takaisin. Ja olen tyytyväinen! Tää tukka on toooosi kiva. Parturin jälkeen suuntasin kaupungille Miran kanssa, aikomuksena metsästää kaksivuotislahjaa ystävän pojalle. Päädyttiin ihastelemaan kaikkea epäoleellista lastenosastoilla, mutta loppujen lopuksi ostin soivan kirjan Autot2-teemalla: Martti pelastaa päivän. Lahjan löydyttyä siirryttiin hengailemaan Miran kämpille, jossa Mira valmisti meille amerikkalaisia pannukakkuja. En ollut koskaan aikaisemmin maistanut kyseistä herkkua, mutta voi vitsit kuin hyviä ne oli! Päälle siirappia sekä Miran äidin tekemää omenahilloa, ai että!

Herkuttelun ja laiskottelun jälkeen suuntasimme katsomaan Jyp - Kalpa -peliä, joka oli tämän kauden eka peli, jonka pääsin katsomaan. Ja tottakai se oli myös se ensimmäinen, jonka Jyp hävisi. Mutta mitäs menin ennen peliä sanomaan: "Kattellaan vaan, että ku oon kattomassa peliä niin Jyp häviää." Joten otan täyden vastuun häviöstä.

Lenkkeilyn lisäksi olen tänään pessyt pyykkiä, siskon luona. Oma pyykkikoneeni kosahti kesällä, jonka jälkeen olen pyykännyt siskon koneella. Omaa pyykkikonetta en ole saanut aikaiseksi hankkia, ennen kuin iskä hoiti asian puolestani tällä viikolla! Ostan hänen työkaveriltaan hyväkuntoisen pyykkikoneen kolmellakympillä, että aika hyvä diili. Kun vielä jotenkin se kone eksyisi minun kämpille.

Huomenna ohjelmassa onkin hurjat kaksivuotisjuhlat, joiden jälkeen otan suunnaksi Tampereen, toivottavasti. Vielä on hieman epäselvää, mahdunko matkatavaroineni mukaan kaverin kyytiin. Minä kuulemma mahdun, mutta matkatavarat ei välttämättä. Kerta se on ensimmäinen kun mittailen laukkujeni kokoa ja pohdin, kuinka saan viikon tavarat mahdollisimman tiiviisti pakattua. Siskon mukaan tavarat mahtuu hyvin, kunhan en pakkaa 'mitään turhaa'. Mutta mikäpä on turhaa, niin?

Tylsyyttä

Asetin itseni täksi ja huomiseksi päiväksi liikuntakieltoon ja voi vehnä miten tylsää ja apaattista mulla on ollut koko päivän! Olen jo tämän reilun viikon aikana tottunut siihen, että aamulla ensimmäisenä lähden lenkille/salille ja tänään vetelehdinkin vaan kotona. Syynä liikuntakieltoon on reisien kipeys ja jumiutuminen. Energiataso ja jaksaminen on aivan eri luokkaa kuin niinä aamuina, jolloin on urheillut heti aamusta. Onneksi huomiseksi on ohjelmaa, enkä ehdi laiskotella kotona.

Mutta on tästä kotona vetelehtimisestä ollut jotain hyötyäkin, sillä iskän isänpäivälahja etenee vauhdilla! Luonnollisesti lahjaksi annan villasukat, mutta en mitä tahansa villasukkia vaan maailman parhaat fanisukat. Ainakin omasta mielestäni. Ja lempparijääkiekkojoukkuehan ilmenee näistä sukista selvästi! Jyp on neulottu sukkaan itsetehdyn ruutupiirroksen avulla. Lankana 7 veljestä.

Jos sitä nyt tekisi jotain järkevääkin päivän aikana, ja vaikka siivoisi. Ei kyllä huvittaisi. Ehkä meen sittenkin päikkäreille.

Voihan ahdistus!

Tänään taas yksi kaveri sai töitä ja muuttaa kauas pois. Kaverin puolesta olen superhyperonnellinen, mutta samalla masentaa, kun itselle ei ole mitään. En tosin ole ollut työttömänä vasta kun reilun viikon, joten ehkä vielä ei pidä ahdistua.

Mulla on tänään ollut päivähoidossa äidin koira Mikki. Henkilökohtaisesti olen enemmän kissa- kuin koiraihminen, mutta tää päivä meni kyllä tosi hyvin! Käytiin koirakaverin kanssa lenkillä ja oli kiva kerrankin, kun lenkillä oli joku merkitys. Joskin käteen jäi valtava vitutus, kun tuo rakkine veti koko lenkin ajan. Ja sain muistutuksen myös siitä, miksen ole niin hirveästi koiraihminen. Voisin vaahdota tästä tällä mielentilalla vaikka  kuinka paljon, mutta sanon vaan tämän: Pannu menee jumiin tuosta kuolaamisesta ja läähätyksestä. Mutta kiva päivä oli, kaikesta huolimatta.

Unet lenkin jälkeen!

Eilen kävin pitkästä aikaa ystävän kanssa lenkillä ja kyllä huomasi eron yksin lenkkeilyyn. Vauhti pysyi kovempana ja matkaakin kertyi aivan huomaamatta. Harmikseni uudet lenkkarit (vanhoista paistoi jo sukat lävitse, niin oli hankittava uudet) hankasivat rakon kantapäähän. Ennen lenkkiä ilmoitin ystävälleni, että mennään uusien kenkien ehdoilla ja ystävä naureskeli koko matkan 'Minne Tipsun kengät vievät?' Ja eihän ne ihan niin pitkälle vieneet kuin olisin halunnut, mutta pakko oli päättää lenkki ajoissa, jottei rakko olisi pilannut loppuviikon treenejä. 

Ja tänään aamusta olinkin sitten pirteänä vetämässä salitreeniä. Ja erittäin otolliseen aikaan, sillä sain olla salilla aivan yksin, LUKSUSTA. Nyt varsinkin reidet ovat hellänä! Tykkään käydä salilla todella paljon ja tehdä mahdollisimman paljon kaikkea erilaista, mutten itse osaa suunnitella saliohjelmia. Onneksi suvusta löytyy päteviä (ja edullisia) personaltrainereita ja serkun suunnittelemien saliohjelmien mukaan vedän kaikki treenini. 

Tänään valmistuivat Minttu-neidin sukat! Lankana Novitan Nalle Kukkaketo. Tämä oli ensimmäinen kerta kun neuloin yksivuotiaalle sukat, joten jännitän kovasti ovatko sukat oikean kokoiset!